2010 © Niilo Helanderin Säätiö
All rights reserved. Updated: 22.02.2010
All rights reserved. Updated: 22.02.2010
Nikolai eli Niilo Helander syntyi 08.05.1865 Orimattilan Luhtikylän sepän Karl Henrik Helanderin ja Ulrika Abrahamintytär Eerolan kymmenlapsiseen perheeseen. Vanhempien sukutaustassa oli kuitenkin myös papistoa, mikä ehkä selittää perheen sosiaalista nousupyrkimystä.
Kaksi perheen tyttäristä pääsi valmistumaan kansakoulunopettajiksi, kolmannesta, Selmasta tuli Andelin/Anttila-nimisenä aikanaan varsin tunnettu kirjailija ja suomentaja.
Nuorin tytär Sievä Matilda (s. 1881) valmistui opettajaksi ja solmi avioliiton Teknillisen Korkeakoulun professorin Karl Axel Mauritz Ahlforsin kanssa; heidän poikansa oli maailmankuulu matemaatikko, Helsingin ja Harvardin yliopistojen professori Lars Ahlfors.
Lahdessa ja Heinolassa kauppiaana vaurastunut Johan Teodor (s. 1861) perusti sisaruksilleen Helsinkiin koulukodin, jossa asui myös ruotsinkielisessä kauppaopistossa opiskellut Nikolai (Niilo). Pojista Kaarle Valerian (s. 1858) ja Richard (s. 1870) tuli rakennusmestareita ja urakoitsijoita; jälkimmäisen työtä on Helsingin Rautatieasema.
Niilo Helander aloitti kauppiaana toisen palveluksessa, mutta saatuaan nimiinsä vanhemman veljensä kaupan Heinolassa, itsenäistyi ja laajensi yrityksen tukkuliikkeeksi, joka osti maalaistuotteita Pietarin vientiin ja myi alueen talonpojille mm. rautaa ja rakennustarvikkeita.
Hän oli 30 vuotta näkyvä toimija Heinolan kunnallis- ja talouselämässä (kaupunginvaltuuston jäsen 1897-1909, 1921-1922 ja kahteen otteeseen puheenjohtaja) pyrkien edistämään paikallisia yrityksiä (mm. kylpylaitos, pankki- ja vakuutustoiminta, vapaapalokunta), edusti Porvarissäätyä valtiopäivillä 1904-1906 ja halusi kehittää maakunnallisia ja valtakunnallisia hankkeita – tosin huonolla menestyksellä (rautatie Heinolan kautta Jyväskylään, Päijänne-Kymijoki -kanava). Ansioistaan hän saikin kunnallisneuvoksen arvonimen 1898.
Helanderilla oli ensimmäisestä avioliitosta Hanna Maria Vilanderin (1867-1899) kanssa kuusi lasta, kolme tytärtä ja kolme poikaa, joista yksi lähti merille ja päätyi Argentiinaan, toinen valmistui rakennusinsinööriksi, muutti Pohjois-Amerikkaan, lähti sieltä 1932 rakentamaan Neuvosto-Karjalaa ja menehtyi Stalinin vainoissa 1938.
Kun lapseton avioliitto Onni Loviisa Ståhlbergin kanssa oli päättynyt viralliseen eroon 1915, Helander avioitui vielä samana vuonna tanskalaisen Fanny Clausenin (1894-1980) kanssa. Heille syntyi kaksi tytärtä, jotka myöhemmin muuttivat äitinsä kotimaahan, ja nuorimmaisena poika, joka kaatui TK-kuvaajana 1944.
Vastavihitty pariskunta Fanny ja Niilo Helander vuonna 1915. Fanny Helander oli miehensä kuoleman jälkeen Säätiön hallituksen jäsen (1930-1948).
Kasvatettuaan omaisuuttaan myös kiinteistösijoituksilla Niilo Helanderin kiinnostus laajeni kansalliselle tasolle ja hän muutti perheineen Heinolasta Helsinkiin 1922. Hän oli pääosakas ja toimitusjohtaja Aleksanterinkadun ja Hakasalmenkadun (Keskuskadun) kulmassa edelleen olevassa Hermes-taloyhtiössä. 1920-luvulla perhe teki useita matkoja Keski- ja Etelä-Eurooppaan.
Alfred Kordelinin, Lallukka-puolisoiden ja muiden ajan nopeasti vaurastuneiden suomenmielisten ja sosiaalisesti nousseiden esimerkin mukaan Niilo Helander perusti 1927 kulttuurisäätiön, jonka johtoon hän onnistui saamaan tunnettuja poliittisen ja akateemisen maailman henkilöitä: senaattorit Kaarlo Castrén ja Heikki Renvall, kanslerit Gustaf Komppa ja Antti Tulenheimo, arkkiatri Jaakko Karvonen, professorit Yrjö Kajava ja A. E. Tudeer, vuorineuvokset Amos Anderson ja K. A. Paloheimo.
Niilo Helanderin tarkoituksena oli, että liike- ja tiedemiehet muodostaisivat säätiön kokousten puitteissa keskusteluyhteisön ja ystäväpiirin.
Jouluviikolla 1929 Niilo Helander kuitenkin jäi Aleksanterinkadulla moottoripyörän alle ja kuoli saamiinsa vammoihin 08.01.1930.
Helanderin jälkeen säätiön puheenjohtajia ovat olleet ensimmäisen hallituksen jäsenet Kaarlo Castrén, Antti Tulenheimo, Heikki Renvall ja A. E. Tudeer sekä heidän jälkeen professori Rafael Koskimie (1964-1967), akateemikko Erkki Laurila (1978-1990), professori Heikki A. Reenpää (1990-2007) ja professori Matti Klinge (2007-).
Säädekirjan mukaan Niilo Helanderin Säätiön oli maksettava perustajan kuoleman jälkeen leskelle, kolmannelle ja paljon nuoremmalle vaimolle ja tämän avioliiton lapsille vielä pitkään elinkorkoa.
Sodan ajan omaisuudenluovutuksissa säätiö menetti valtaosan omaisuutensa arvosta. Tästä syystä apurahojen jako keskeytyi vuosikymmeneksi. 1990-luvulta alkaen säätiö on jälleen vaurastunut ja voinut jakaa apurahoja vuosittain vaihtuviin tarkoituksiin, tukien etupäässä humanistis-yhteiskunnallisia hankkeita ja eurooppalaisuutta syventäviä suunnitelmia.
Perustajan ajatusta Säätiön hallituksesta keskustelevana ystäväpiirinä hallituksen jäsenet toteuttavat jatkuvasti kokouksissaan. Vuosikokouksessa Niilo Helanderin syntymäpäivänä 8. toukokuuta uudet jäsenet ovat pitäneet esitelmiä edeltäjistään tieteen, taiteen ja talouselämän edustajista koostuvassa kymmenikössä.
Hallitus on tehnyt myös useita ekskursioita kulttuurihistoriallisiin kohteisiin Suomessa ja lähialueilla. Asiantuntevat oppaat matkoille on useimmiten löydetty hallituksen omasta piiristä.
Säätiön hallitus vuosikokouksen jälkeen toukokuussa 2002: istumassa vasemmalta vuorineuvos Asko Tarkka, kansleri Lauri Saxén, professori Heikki A. Reenpää, pääjohtaja Maria-Liisa Nevala ja professori Antti Kupiainen, seisomassa professorit Mikael Hidén, Eero Tarasti, Matti Klinge ja Bengt von Bonsdorff sekä pääjohtaja Matti Vanhala ja asiamies Urpo Vento.